[143] 3. Virocaj±takavaººan±

Las² ca te nipphalit±ti ida½ satth± ve¼uvane viharanto devadattassa gay±s²se sugat±layassa dassitabh±va½ ±rabbha kathesi. Devadatto hi parih²najjh±no l±bhasakk±raparih²no “attheko up±yo”ti cintetv± satth±ra½ pañca vatth³ni y±citv± alabham±no dvinna½ aggas±vak±na½ saddhivih±rike adhun± pabbajite dhammavinayamhi akovide pañcasate bhikkh³ gahetv± gay±s²sa½ gantv± saªgha½ bhinditv± ekas²m±ya½ ±veºika½ saªghakamma½ ak±si. Satth± tesa½ bhikkh³na½ ñ±ºaparip±kak±la½ ñatv± dve aggas±vake pesesi. Te disv± devadatto tuµµham±naso ratti½ dhamma½ desayam±no “buddhal²la½ kariss±m²”ti sugat±laya½ dassento “vigatathinamiddho kho, ±vuso s±riputta, bhikkhusaªgho, paµibh±tu ta½ bhikkh³na½ dhamm²kath±, piµµhi me ±gil±yati, tamaha½ ±yamiss±m²”ti vatv± nidda½ upagato Dve aggas±vak± tesa½ bhikkh³na½ dhamma½ desetv± maggaphalehi pabodhetv± sabbe ±d±ya ve¼uvanameva pacc±gami½su.
Kok±liko vih±ra½ tuccha½ disv± devadattassa santika½ gantv± “±vuso devadatta, parisa½ te bhinditv± dve aggas±vak± vih±ra½ tuccha½ katv± gat±, tva½ pana nidd±yasiyev±”ti vatv± uttar±saªgamassa apanetv± bhittiya½ piµµhikaºµaka½ phusanto viya paºhiy± na½ hadaye pahari. T±vadevassa mukhato lohita½ uggañchi. So tato paµµh±ya gil±no ahosi. Satth± thera½ pucchi “s±riputta, tumh±ka½ gatak±le devadatto ki½ ak±s²”ti? Bhante, devadatto amhe disv± “buddhal²la½ kariss±m²”ti sugat±laya½ dassetv± mah±vin±sa½ pattoti. Satth± “na kho s±riputta, devadatto id±neva mama anukaronto vin±sa½ patto, pubbepi pattoyev±”ti vatv± therena y±cito at²ta½ ±hari.
At²te b±r±ºasiya½ brahmadatte rajja½ k±rente bodhisatto kesaras²ho hutv± himavantappadese kañcanaguh±ya½ v±sa½ kappesi. So ekadivasa½ kañcanaguh±ya nikkhamitv± vijambhitv± catuddisa½ oloketv± s²han±da½ naditv± gocar±ya pakkanto mah±mahi½sa½ vadhitv± varama½sa½ kh±ditv± eka½ sara½ otaritv± maºivaººassa udakassa kucchi½ p³retv± guha½ sandh±ya p±y±si. Atheko siªg±lo gocarappasuto sahas±va s²ha½ disv± pal±yitu½ asakkonto s²hassa purato p±desu patitv± nipajji. “Ki½, jambuk±”ti ca vutte “aha½ te, s±mi, p±de upaµµh±tuk±mo”ti ±ha. S²ho “s±dhu ehi, ma½ upaµµhaha, varama½s±ni ta½ kh±d±pess±m²”ti vatv± siªg±la½ ±d±ya kañcanaguha½ agam±si. Siªg±lo tato paµµh±ya s²havigh±sa½ kh±dati. So katip±haccayeneva th³lasar²ro ahosi.
Atha na½ ekadivasa½ guh±ya nipannakova s²ho ±ha “gaccha jambuka, pabbatasikhare µhatv± pabbatap±de sañcarantesu hatthi-assamahi½s±d²su yassa ma½sa½ kh±dituk±mosi, ta½ oloketv± ±gantv± ‘asukama½sa½ kh±dituk±momh²’ti vatv± ma½ vanditv± ‘viroca, s±m²’ti vad±hi, aha½ ta½ vadhitv± madhurama½sa½ kh±ditv± tuyhampi dass±m²”ti. Siªg±lo pabbatasikhara½ abhiruhitv± n±nappak±re mige oloketv± yasseva ma½sa½ kh±dituk±mo hoti, kañcanaguha½ pavisitv± tameva s²hassa ±rocetv± p±desu patitv± “viroca, s±m²”ti vadati. S²ho vegena pakkhanditv± sacepi mattavarav±raºo hoti, tattheva na½ j²vitakkhaya½ p±petv± sayampi varama½sa½ kh±dati, siªg±lassapi deti. Siªg±lo kucchip³ra½ ma½sa½ kh±ditv± guha½ pavisitv± nidd±yati. So gacchante gacchante k±le m±na½ va¹¹hesi “ahampi catuppadova, ki½k±raº± divase divase parehi posiyam±no vihar±mi, ito paµµh±ya ahampi hatthi-±dayo hanitv± ma½sa½ kh±diss±mi, s²hopi migar±j± ‘viroca, s±m²’ti vuttameva pada½ niss±ya varav±raºe vadheti, ahampi s²hena ‘viroca, jambuk±’ti ma½ vad±petv± eka½ varav±raºa½ vadhitv± ma½sa½ kh±diss±m²”ti.
So s²ha½ upasaªkamitv± etadavoca “s±mi, may± d²gharatta½ tumhehi vadhitavarav±raº±na½ ma½sa½ kh±dita½, ahampi eka½ varav±raºa½ m±retv± ma½sa½ kh±dituk±mo, tasm± tumhehi nipannaµµh±ne kañcanaguh±ya½ nipajjiss±mi, tumhe pabbatap±de vicaranta½ varav±raºa½ oloketv± mama santika½ ±gantv± ‘viroca, jambuk±’ti vadetha, ettakamattasmi½ macchera½ m± karitth±”ti. Atha na½ s²ho ±ha “na, tva½ jambuka, v±raºe vadhitu½ samatthe s²hakule uppanno, v±raºa½ vadhitv± ma½sa½ kh±danasamattho siªg±lo n±ma loke natthi, m± te eta½ rucci, may± vadhitavarav±raº±naññeva ma½sa½ kh±ditv± vas±”ti. So eva½ vuttepi viramitu½ na icchi, punappuna½ y±ciyeva. S²ho ta½ v±retu½ asakkonto sampaµicchitv± “tena hi mama vasanaµµh±na½ pavisitv± nipajj±”ti jambuka½ kañcanaguh±ya½ nipajj±petv± saya½ pabbatap±de mattavarav±raºa½ oloketv± guh±dv±ra½ gantv± “viroca, jambuk±”ti ±ha. Siªg±lo kañcanaguh±ya nikkhamitv± vijambhitv± catuddisa½ oloketv± tikkhattu½ vassitv± “mattavarav±raºassa kumbhe patiss±m²”ti pakkhanditv± virajjhitv± p±dam³le pati. V±raºo dakkhiºap±da½ ukkhipitv± tassa s²sa½ akkami, s²saµµh²ni cuººavicuºº±ni ahesu½. Athassa sar²ra½ v±raºo p±dena saªgharitv± r±si½ katv± upari laº¹a½ p±tetv± koñcan±da½ nadanto arañña½ p±visi.
Bodhisatto ima½ pavatti½ disv± “id±ni viroca, jambuk±”ti vatv± ima½ g±tham±ha–
143. “Las² ca te nipphalit±, matthako ca pad±lito;
sabb± te ph±suk± bhagg±, ajja kho tva½ virocas²”ti.
Tattha las²ti matthaluªga½. Nipphalit±ti nikkhant±. Eva½ bodhisatto ima½ g±tha½ vatv± y±vat±yuka½ µhatv± yath±kamma½ gato.
Satth± ima½ dhammadesana½ ±haritv± j±taka½ samodh±nesi– “tad± siªg±lo devadatto ahosi, s²ho pana ahameva ahosin”ti.

Virocaj±takavaººan± tatiy±.