2. Avitakkasutta½

333. S±vatthinid±na½ Addas± kho ±yasm± ±nando…pe… ±yasmanta½ s±riputta½ etadavoca– “vippasann±ni kho te, ±vuso s±riputta, indriy±ni; parisuddho mukhavaººo pariyod±to. Katamen±yasm± s±riputto ajja vih±rena vih±s²”ti?
“Idh±ha½ ±vuso, vitakkavic±r±na½ v³pasam± ajjhatta½ sampas±dana½ cetaso ekodibh±va½ avitakka½ avic±ra½ sam±dhija½ p²tisukha½ dutiya½ jh±na½ upasampajja vihar±mi. Tassa mayha½, ±vuso, na eva½ hoti– ‘aha½ dutiya½ jh±na½ sam±pajj±m²’ti v± ‘aha½ dutiya½ jh±na½ sam±panno’ti v± ‘aha½ dutiy± jh±n± vuµµhito’ti v±”ti. “Tath± hi pan±yasmato s±riputtassa d²gharatta½ ahaªk±ramamaªk±ram±n±nusay± susam³hat±. Tasm± ±yasmato s±riputtassa na eva½ hoti– ‘aha½ dutiya½ jh±na½ sam±pajj±m²’ti v± ‘aha½ dutiya½ jh±na½ sam±panno’ti v± ‘aha½ dutiy± jh±n± vuµµhito’ti v±”ti. Dutiya½.