7. S±riputtasa½yutta½

1. Vivekajasutta½

332. Eka½ samaya½ ±yasm± s±riputto s±vatthiya½ viharati jetavane an±thapiº¹ikassa ±r±me. Atha kho ±yasm± s±riputto pubbaºhasamaya½ niv±setv± pattac²varam±d±ya s±vatthi½ piº¹±ya p±visi. S±vatthiya½ piº¹±ya caritv± pacch±bhatta½ piº¹ap±tapaµikkanto yena andhavana½ tenupasaªkami div±vih±r±ya. Andhavana½ ajjhog±hetv± aññatarasmi½ rukkham³le div±vih±ra½ nis²di.
Atha kho ±yasm± s±riputto s±yanhasamaya½ paµisall±n± vuµµhito yena jetavana½ an±thapiº¹ikassa ±r±mo tenupasaªkami. Addas± kho ±yasm± ±nando ±yasmanta½ s±riputta½ d³ratova ±gacchanta½. Disv±na ±yasmanta½ s±riputta½ etadavoca– “vippasann±ni kho te, ±vuso s±riputta, indriy±ni; parisuddho mukhavaººo pariyod±to. Katamen±yasm± s±riputto ajja vih±rena vih±s²”ti?
“Idh±ha½, ±vuso, vivicceva k±mehi vivicca akusalehi dhammehi savitakka½ savic±ra½ vivekaja½ p²tisukha½ paµhama½ jh±na½ upasampajja vihar±mi. Tassa mayha½, ±vuso, na eva½ hoti– ‘aha½ paµhama½ jh±na½ sam±pajj±m²’ti v± ‘aha½ paµhama½ jh±na½ sam±panno’ti v± ‘aha½ paµham± jh±n± vuµµhito’ti v±”ti. “Tath± hi pan±yasmato s±riputtassa d²gharatta½ ahaªk±ramamaªk±ram±n±nusay± susam³hat±. Tasm± ±yasmato s±riputtassa na eva½ hoti– ‘aha½ paµhama½ jh±na½ sam±pajj±m²’ti v± ‘aha½ paµhama½ jh±na½ sam±panno’ti v± ‘aha½ paµham± jh±n± vuµµhito’ti v±”ti. Paµhama½.