5. Dutiyasaªg±masutta½

126. [Ettha “atha kho r±j± pasenadi kosalo caturaªgini½ sena½ sannayhitv± r±j±na½ m±gadha½ aj±tasattu½ vedehiputta½ abbhuyy±s²”ti ±din± p±µhena bhavitabba½. Aµµhakath±ya½ hi “abbhuyy±s²ti par±jaye garahappatto…pe… vuttajayak±raºa½ sutv± abhi-uyy±s²”ti vutta½] atha kho r±j± m±gadho aj±tasattu vedehiputto caturaªgini½ sena½ sannayhitv± r±j±na½ pasenadi½ kosala½ abbhuyy±si yena k±si. Assosi kho r±j± pasenadi kosalo– “r±j± kira m±gadho aj±tasattu vedehiputto caturaªgini½ sena½ sannayhitv± mama½ abbhuyy±to yena k±s²”ti. Atha kho r±j± pasenadi kosalo caturaªgini½ sena½ sannayhitv± r±j±na½ m±gadha½ aj±tasattu½ vedehiputta½ paccuyy±si yena k±si. Atha kho r±j± ca m±gadho aj±tasattu vedehiputto r±j± ca pasenadi kosalo saªg±mesu½. Tasmi½ kho pana saªg±me r±j± pasenadi kosalo r±j±na½ m±gadha½ aj±tasattu½ vedehiputta½ par±jesi, j²vagg±hañca na½ aggahesi. Atha kho rañño pasenadissa kosalassa etadahosi– “kiñc±pi kho my±ya½ r±j± m±gadho aj±tasattu vedehiputto adubbhantassa dubbhati, atha ca pana me bh±gineyyo hoti. Ya½n³n±ha½ rañño m±gadhassa aj±tasattuno vedehiputtassa sabba½ hatthik±ya½ pariy±diyitv± sabba½ assak±ya½ pariy±diyitv± sabba½ rathak±ya½ pariy±diyitv± sabba½ pattik±ya½ pariy±diyitv± j²vantameva na½ osajjeyyan”ti [ossajjeyyanti (s². sy±. ka½. p².)].
Atha kho r±j± pasenadi kosalo rañño m±gadhassa aj±tasattuno vedehiputtassa sabba½ hatthik±ya½ pariy±diyitv± sabba½ assak±ya½ pariy±diyitv± sabba½ rathak±ya½ pariy±diyitv± sabba½ pattik±ya½ pariy±diyitv± j²vantameva na½ osajji [ossaji (s².), ossajji (sy±. ka½. p².)].
Atha kho sambahul± bhikkh³ pubbaºhasamaya½ niv±setv± pattac²varam±d±ya s±vatthi½ piº¹±ya pavisi½su. S±vatthiya½ piº¹±ya caritv± pacch±bhatta½ piº¹ap±tapaµikkant± yena bhagav± tenupasaªkami½su; upasaªkamitv± bhagavanta½ abhiv±detv± ekamanta½ nis²di½su. Ekamanta½ nisinn± kho te bhikkh³ bhagavanta½ etadavocu½–
“Idha bhante, r±j± m±gadho aj±tasattu vedehiputto caturaªgini½ sena½ sannayhitv± r±j±na½ pasenadi½ kosala½ abbhuyy±si yena k±si. Assosi kho, bhante, r±j± pasenadi kosalo– ‘r±j± kira m±gadho aj±tasattu vedehiputto caturaªgini½ sena½ sannayhitv± mama½ abbhuyy±to yena k±s²’ti. Atha kho, bhante, r±j± pasenadi kosalo caturaªgini½ sena½ sannayhitv± r±j±na½ m±gadha½ aj±tasattu½ vedehiputta½ paccuyy±si yena k±si. Atha kho, bhante, r±j± ca m±gadho aj±tasattu vedehiputto r±j± ca pasenadi kosalo saªg±mesu½. Tasmi½ kho pana, bhante, saªg±me r±j± pasenadi kosalo r±j±na½ m±gadha½ aj±tasattu½ vedehiputta½ par±jesi, j²vagg±hañca na½ aggahesi. Atha kho, bhante, rañño pasenadissa kosalassa etadahosi– ‘kiñc±pi kho my±ya½ r±j± m±gadho aj±tasattu vedehiputto adubbhantassa dubbhati, atha ca pana me bh±gineyyo hoti. Ya½n³n±ha½ rañño m±gadhassa aj±tasattuno vedehiputtassa sabba½ hatthik±ya½ pariy±diyitv± sabba½ assak±ya½ sabba½ rathak±ya½ sabba½ pattik±ya½ pariy±diyitv± j²vantameva na½ osajjeyya”n’ti.
“Atha kho, bhante, r±j± pasenadi kosalo rañño m±gadhassa aj±tasattuno vedehiputtassa sabba½ hatthik±ya½ pariy±diyitv± sabba½ assak±ya½ pariy±diyitv± sabba½ rathak±ya½ pariy±diyitv± sabba½ pattik±ya½ pariy±diyitv± j²vantameva na½ osajj²”ti. Atha kho bhagav± etamattha½ viditv± t±ya½ vel±ya½ im± g±th±yo abh±si–
“Vilumpateva puriso, y±vassa upakappati;
yad± caññe vilumpanti, so vilutto viluppati [vilumpati (s². p². ka.)].
“Ýh±nañhi maññati b±lo, y±va p±pa½ na paccati;
yad± ca paccati p±pa½, atha dukkha½ nigacchati.
“Hant± labhati [labhati hant± (s². sy±. ka½.)] hant±ra½, jet±ra½ labhate jaya½;
akkosako ca akkosa½, roset±rañca rosako;
atha kammavivaµµena, so vilutto viluppat²”ti.