Vajir±sutta

Pucch±– tatth±vuso por±ºakehi mah±kassap±d²hi dhammasa½g±hakatheravarehi sa½g²ta½ vajir±sutta½ kattha ka½ ±rabbha kena kathañca bh±sita½.
Vissajjan±– s±vatthiya½ bhante m±ra½ p±pimanta½ ±rabbha vajir±ya theriy± bhikkhuniy± bh±sita½. M±ro bhante p±pim± purimanayeneva vajira½ bhikkhuni½ g±th±ya ajjhabh±si–
Ken±ya½ pakato satto, kuva½ sattassa k±rako,
kuva½ satto samuppanno, kuva½ satto nirujjhat²ti.
Tasmi½ bhante vatthusmi½–
Ki½ nu sattoti paccesi, m±radiµµhigata½ nu te;
suddhasaªkh±rapuñjoya½, nayidha sattupalabbhati.
Yath± hi aªgasambh±r±, hoti saddo ratho iti;
eva½ khandhesu santesu, hoti sattoti sammuti.
Dukkhameva hi sambhoti, dukkha½ tiµµhati veti ca,
n±ññatra dukkh± sambhoti, n±ñña½ dukkh± nirujjhat²ti.
Eva½ kho bhante vajir±ya bhikkhuniy± bh±sita½.
Ken±ya½ pakato satto, kuva½ sattassak±rako;
kuva½ satto samuppanno, kuva½ satto nirujjhati-hu–
Ki½ nu sattoti paccesi, m±ra diµµhigata½ nu te;
suddhasaªkh±rapuñjoya½, nayidha sattupalabbhati.