131. Tata

Tya-et±na½ tak±rassa paricc±g±ya ‘tatass±’ti vutta½.

132. Ýasa

Imiss±y±ty±d²su “ssa½ ss± ss±ye”ty±din± (2-52) i, “tad±des± te viya hont²”ti paribh±sato s±dy±des²na½ gahaº±ss±y±des±d²na½ gahaºasambhavepi ki½ ss±y±diggahaºe na suttagurukaraºene ty±saªkiya‘ss±y±diggahaºa’micc±di, vutti gantho vuttoti dassetum±ha-‘nanu ce’ty±di, µasasm±dika½ ‘µasasm±sminnann±svimassa c±’ti vattabba½, nam±d²nampi vidhiggahaº±ya [n±d²nampaviggah±ya (potthake)], tass±
Desino ±deso tad±deso, tassa, tassa ±desino gahaºa½ taggahaºa½, tena.